Kuten aikaisemmassa postauksessa mainitsin että Mies otti kameran mukaan, en siis voi kuvata mitään. Ajattelin kertoa teille muutaman kummitusjutun Kutalasta :) Nämä tarinat ovat tosia :D
Kutala on rakennettu yli 60 vuotta sitten ja on ollut Miehen perheen kesäasuntona alusta asti. Mies on siskonsa ja vanhempiensa kanssa viettänyt siellä kaikki kesät alle vuoden ikäisestä asti.
Ennen Pielavedeltä muuttoa reilu 10 vuotta sitten Mies ja vanhin Poika olivat Tampereella töissä ja asuivat mökillä. Sanna oli Miehensä kanssa lainannut mökin vintiltä vanhaa pöytää, sellaista antiikkista jossa oli shakkiruudukko päällä. Ilmeisesti oli väärin viedä pöytä yläkerrasta kun sieltä alkoi kuulumaan sellaista ääntä että pöytää siirrellään ympäri huonetta. Pappa oli ilmeisesti vihainen kun pöytä vietiin pois :) Muitakin ääniä yläkerrasta sillointällöin kuuluu.
Viime vuoden Helatorstaina olin Sannan Pojan kanssa kaksin mökillä, kun sattui omituinen tapaus. Olin täyttänyt kahvinkeittimen säiliön vedellä mutten laittanut kahvia suodattimeen. Poika oli nukahtanut ja minä tein ristikkoa kun alkoi kuulua ihmeellinen koriseva ääni. Luulin että Poika kuorsaa muttei kuorsannutkaan, ääni tuli keittiöstä. Kahvinkeitin oli mennyt päälle ja vesi lorisi pannuun, Mies vaan tuumasi että olisi Mummu voinut ne pöönätkin sinne suodattimeen laittaa :)
Viime perjantaina kun menimme mökille oli ihme lautoja ilmaantunut saunalle ja niissä oli naulat pystyssä. Mies ei niitä sellaiseen paikkaan ollut laittanut. Lauantai aamuna kun heräsin oli lattialle ilmaantunut pieni lankakerä, samaa lankaa josta joskus tein miehen siskolle bontson, lankaa ei kyllä mökillä pitänyt olla. Perjantai iltana laitoin puhtaan maton samaan paikkaa mistä lankakerä aamulla löytyi, ei se siinä perjantaina ollut.
Nyt olenkin päättänyt etten ilman Miestä mökille yöksi mene. Luulen kyllä että Anoppi ja Appi ihan hyvässä hengessä kummittelevat, Kutala oli molemmille hyvin tärkeä paikka. Me emme ole mitään isoja muutoksia sinne tehneet, ei sen vuoksi ainakaan tarvitsisi alkaa riehumaan, siellä on kaikki meille mieluisalla tavalla pihan kukkamaita myöten.
Tämähän ei nyt kauhean pelottavaa ole mutta minä olen onneton arkajalka ja pelkään :)
Nuorin tytär oli pöydän siirtelyn aikaan 6v ja hänelle kerrotiin mitä oli tapahtunut, ei ollut moksiskaan :)
Nukkui yksin yläkerrassa, kysyi vaan että etteihän ne hänelle mitään tee. Sanottiin ettei tee ovathan hänen Mummunsa ja Pappansa, tyttö sanoi hyvää yötä ja meni yksin yläkertaan nukkumaan :) Rohkea oli silloin tämä meidän 18vee, tuskin onnistuisi nyt :D
Mukavaa viikonloppua ♥
Teillä Kutula samlla lailla kuin meillä Männikkö appivanhempien vanha paikka. Meillä ei ole ukki kummitellut, mutta hänen muisto elää täysillä jokapäiväisissä puuhissa, me nääs puhutaan ukille kaikesta mitä touhuamme:)
VastaaPoistaTarvii alkaa juttelemaan, jos kolinat loppuisi :)
PoistaVoi mikälaisia kummitus juttuja,kyllä minä uskon noihin ,olen itsekin kokenut moisia,meidän lapsuuskoti oli entinen sotilasparaakki,siellä nurkista kuului ääniä,kerrankun tulin talvella tansseista kaksi valkopukuista sotilasta hiihti kovaa vauhtia ohitseni,kohta kun pääsin kohdalle ei ollut mikäänlaisia jälkiä lumessa,kyllä se vähän peloitti.Hyvää viikonloppua Tuula:))
VastaaPoistaMeidän jutut ei nyt kyllä olleet mitään Sinun kokemukseesi, hui :) Kyllä minäkin uskon noihin juttuihin, varsinkin jos monta ihmistä on kokenut samassa paikassa samat asiat.
PoistaMukavaa viikonloppua :)
Apua!
VastaaPoistaEn kyllä minäkään ilman miestä siellä öitäni viettäisi, vaikka kovin on soma mökki...:)
Onneksi on aamupäivä, jos olisi ilta, alkaisin kyllä kuulemaan täälläkin laahaavia ääniä....:D
Oikein hyvää viikonloppua teille Kutalaan. Älä suututa appivanhempiasi..:)
Meillä ei Mies moisista paljoa perusta, nukkuu kuin tukki kun sänkyyn pääsee. Minä taas valvon ja kuuntelen tarkalla korvalla kaikki äänet :D
PoistaKiitos, ollaan oltu aina sovussa :D Minulla oli ihanat ja mukavat appivanhemmat :)
Hui, ihan kylmät väreet nyt, vaikka suotta... kyllähän he siellä selvästi puuhailevat kanssanne, hyvässä hengessä :) Minä kans näihin kaikkiin tuppaan uskomaan ja onpa jotain tullut "nähtyäkin", onneksi ei tosin pitkään aikaan! Tämä postaus sopii oikein hyvin tällaiseen sadepäivään. Mukavaa viikonloppua!
VastaaPoistaMinä en onneksi ole ketään nähnyt, onhan appivanhemmilla täysi oikeus mökillä olla :D
PoistaJuu, ajattelin että tämä olisi oikein semmoinen mukava sadepäivän pläjäys :)
Hih, joo ei todellakaan onnistuis. :D Just totesin tossa sunnuntaina Janille, että mua ei sit sinne yksin yläkertaan laiteta ja että sen pitää tulla mukaan. :D
VastaaPoistaJani väitti että ootte keksiny noi päästänne, että saisitte käydä mökillä rauhassa, ilman lapsia ja lastenlapsia. :D
Hyvää viikonloppua♥
Täytyy laittaa sinne joku nukuttamaan jos Jani ei ole mukanasi :D
PoistaVai sellaisia se Vävykokelas siellä pohtii, parempihan on että siellä olisi aina mahdollisimman paljon väkeä :D
Huuu, aika metkaa!
VastaaPoistaPidin aluksi näitä juttuja mielikuvituksen kepposina, mutten pidä enää :)
PoistaNo ei kyllä mielikuvitukselta kuulosta!
VastaaPoistaMeidän kesämökillä(isäni kotitalossa)myös hääräävät isovanhempani.Ja isäni.Ja sen veli..Välillä enemmän,välillä vähemmän :)
Olen myös arkajalka vaikka yritänkin olla myös urhea..yön pimeinä tunteina yksin hereillä ollessa separaattorin ääni oven takaa on kuiten hieman liikaa.. :)
Vaikka oikeastihan ei ole aihetta pelkoon.Läheisemme vain jatkavat omia puuhiaan,sulassa sovussa kaikki mahtuvat saman katon alle.
Mutta jutella heille aina voi!Meillä toivotetaan aina päivää taloon astuessa,myös yksin mökille tultaessa :)
Olen kanssa ajatellut että kyllä me kaikki sinne mahdumme ja Anoppi ja Appi ovat tyytyväisiä että Lapsenlapset ja heidän Lapsensa tykkäävät olla mökillä jonka he ovat rakentaneet :) Olen vaan aina pelännyt pimeää ja mielikuvitus suurentaa asioita, minähän en mene mökillä ulkohuusiinkaan pimeällä yksin :D Mies aina naureskelee että täytyy taas kummiksi mukaan lähteä ja oven takana puhella :D :D
VastaaPoista