Sunnuntaina kotimatkalla alkoi auton takarenkaasta kuulua kummallista ääntä, pysähdyttiin Kutalan vanha jäteaseman, ei ole enään käytössä, kohdalla tutkimaan tilannetta, ei ollut mitään vakavaa, onneksi. Kummallista kun ihmiset eivät vaan tajua että niitä rojuja ja roskia ei siihen enää saa jättää, minun onneksi ei tämä jättäjä tajunnut.
Kyytiin lähti vaikken oikein tiennyt mihin laitan :)
Nyt se roikkuu piha koivussa, kynttilän pidikkeet väännettynä auki ja prismoilla koristeltuna. En edes spreijaa sitä, noin se on ihan hyvä :)
Kyllä se vaan totta on että: Toisen romu on toisen aarre ♥








